Katsoin viime vuonna TV:stä ohjelmaa Perun kokaviljelmistä.

Ihan alkajaisiksi haluan sanoa, että oma melko ehdoton kantani huumeisiin on: meidän tulisi elää elämäämme ilman huumeita, ilman päihteitä, ilman kemikaaleja. Elämä on arvokasta ja se voisi olla täydellisen ihanaa, mahtavaa, jos vain me ihmiset eläisimme elämäämme kunnioittaen, toisiamme kunnioittaen sekä kunnioittaen Äiti Maata.

Mutta tämänhetkinen maailman tilanne on aivan sekaisin. Ihmiset kärsivät, maa Äiti kärsii.

Filmissä näytettiin mittavia Perun kokaviljelmiä. Tietysti laittomia. Valtion virkamiehet tähyilivät viljelmiä lentokoneista.

Syrjäseutujen asukkaiden puute ja köyhyys näytti olevan valtavaa. Valtio ei näyttänyt välittävän millä kansalaiset tulevat toimeen. Ohjelman mukaan monet sinnittelivät köyhyytensä kanssa. Miten saada ruokaa itselle ja lapsille ja lapsetkin olisi koulutettava. Tilanne on vaikea. Entä, kun viimein tarjoutuu mahdollisuus kohentaa taloudellista tilannetta. Tarjoudutaan ostamaan kokapensaan lehtiä. Mitä teet, jos rahaa ei ole. Ja yksinkertaisesti tarvitset ruokaa. ???????????????????????????????

Jopa valtion virkamiehet sortuivat kokan viljelyyn, taisteltuaan pitkään sitä vastaan. Yrittivät olla ”esimerkkinä” toisille. Mutta – köyhyys, työttömyys, nälkä……… jne saivat pyörtämään päätökset.

Noh, onko kokeiltu esimerkiksi kahvin viljelyä tai muuta vastaavaa. En tiedä. Enkä tiedä millainen maaperä millekin kasville tulee olla. Mutta filmissä rehoittivat kokan lehdet runsaina, tuuheina, vaikkakin mutaisen, upottavan taipaleen takana. Tiestä nyt ei voinut puhua alkuunkaan.

Näin pätkän, jossa virkamiehet tuhosivat kuokkinensa viljelmät. Repivät juurineen kasvit irti maasta.

Päässäni vilisi kysymyksiä: Toinen kylvää, kasvattaa. Toinen repii ja tuhoaa. Kumman työ on arvokkaampaa? Nääntyvät lehdet maan pinnalla puhuvat menetetystä leivästä, menetetystä koulutuksesta, menetetystä työstä, mutta samalla ne huutavat jonkun perheen pelastumisesta, jonkun vanhemman jäämisestä lastensa luo, jonkun selviävän elämästä, pidempään.

Kesken juurien repimisen lennähtivät valtavat mehiläisparvet repijöiden kimppuun. Minulta loksahti suu auki. Mitä ihmettä! Onko mehiläiset manipuloitu? Ovatko he kokan asiakkaita? Mitä tämä on? En ymmärtänyt. Olen kuullut mehiläisten viisaudesta ja heidän ylivertaisuudestaan, järjestelmällisestä työstään ynnä muusta. Miksi he puolustivat kokan viljelijöitä? Miksi he suuressa viisaudessaan tekivät näin? Kuka osaa siihen vastata. Mikä on oikein?

Perhe, jonka viljelmät oli revitty, puoli vuotta sen jälkeen ilmestyi valtion virkamies tontille ja ihmetteli………   ehkäpä – miten perhe on vielä elossa. Ehdotteli kahvin viljelemistä tilalle. Nainen oli nyreissään ja tuumasi, ”hyvä siellä kultatuolilla on istua ja syödä vatsansa täyteen. Miksi tulitte vasta puolen vuoden päästä?”

Kuka on oikeassa????   Valtion sanelemat lait, virkamiehineen? Kokan viljelijät? Vai Mehiläiset??

Käsitykseni mukaan jokaisella ihmisellä on oikeus elää ja niin ollen saada Äiti maasta elantonsa. Jokaisella pitäisi myös olla oikeus ruokaan.

Olen usein pohtinut ajatusta maan omistamisesta. Kuka ensimmäisenä keksi myydä maata? Ja kenen luvalla? Eikö Maa kuulu kaikille. Eikö Ruoka kuulu kaikille? Kaikkialle pitäisi tehdä uudelleen järjestely. Tasapuolinen järjestely. Maapallon varat varmasti riittäisivät kaikille, jos ahneus, riisto ja ryöstö saataisiin kuriin.

Rauhaa ja Rakkautta kaikille sekä tasapuolisesti Äiti Maan antimia.

näin tältä Saralta tänään